Kesällä 2012 tunnetun turkulaisen veneveistämön, Sandell & Mäntymäen perustajista toinen, veneveistäjä Pentti Mäntymäki poistui keskuudestamme. Pentin viimeinen toive oli, että hänen tuhkansa laskettaisiin jo hänen nuoruutensa kesämökkisaaren, Kuivakarin poukamaan Airistolla. Pentin perhe tahtoi järjestää arvokkaan muistotilaisuuden, ja mikä olisikaan sen hienompaa, kuin että taitavan puuveneenrakentajamestarin viimeinen matka tapahtuisi hienolla puuveneellä.
Isäni oli yksi Pentin vanhoista ystävistä, ja meiltä kysyttiinkin, josko me voisimme järjestää muistotilaisuuteen tilanteeseen sopivan puuveneen ja toimia sen kuskeina. Tämä oli meille suuri kunnia, ja tahdoimmekin ilomielin olla mukana toteuttamassa Pentin viimeistä matkaa. Saimme hyvältä ystävältämme lainaksi 1930-luvulla rakennetun erittäin upean Chris-Craftin.
|
Chris-Craft |
Päiväksi sovittiin lauantai 28. heinäkuuta, ja se osoittautuikin erittäin hyväksi sääolosuhteidensa kannalta. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin ja tuulikin oli erittäin suotuisa. Päivä alkoi, kun kävimme noutamassa Pentin vaimon ja tyttären sekä hänen hyvän ystävänsä veneen kyytiin Forum Marinumin vierasvenelaiturilta. Jutustelimme hetken ja laitoimme veneen lipun puolisalkoon, jonka jälkeen irroittauduimme laiturista.
|
Aurajoella |
Ajoimme veneen ensin Aurajoen yläjuoksulle päin Suomen Joutsenen ohi. Käännyimme jonkin verran ennen Sigyniä takaisin aloittaaksemme matkan kohti Pentin kotisaarta. Ohittaessamme Suomen Joutsenen sen lippu nostettiin puolisalkoon ja laivakellot alkoivat soida. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman kaunis ja herkkä veneen lipuessa hiljaa Suomen Joutsenen ohi. Tämä oli Forum Marinumin tapa kunnioittaa Pentti Mäntymäen muistoa.
|
Kääntymispaikka |
|
Suomen Joutsenen ohitus |
Nyt matka kohti Kuivakaria saattoi alkaa. Vene kulki erinomaisessa säässä rauhallisesti eteenpäin, tosin välillä mentiin vähän lujempaakin. Veneilijöitä oli paljon liikkeellä, eikä se niin siinä säässä ollutkaan mikään ihme. Saimme iloksemme nähdä myös muutamia puuveneitä. Matkalla oli ankkurissa Pentin muistoa kunnioittamassa kyydissämme olleen Pentin ystävän upea purjevene, joka oli rakennettu Sandell & Mäntymäellä. Myös Pirkka Leino oli omalla purjeveneellään matkan varrella lippu puolitangossa.
|
Puuveneitäkin oli onneksi liikkeellä |
|
Sandell & Mäntymäen rakentama purjevene |
|
Tunnelma oli haikea ja rauhallinen |
Kuivakarille päästyämme mietimme, miten veneellä uskaltaisi mennä poukamaan parhaiten. Syvyyttä oli noin 70cm ja kivikkoakin kuulemma oli. Onneksi Pentin vaimo ja tytär osasivat neuvoa, missä kohtaa veneellä oli turvallista olla. Saari oli kaunis, ja pystyin kuvittelemaan kaikkia niitä iloisia hetkiä, joita siellä on vuosien varrella saatu kokea. Sammutimme moottorin, jotta tunnelma olisi mahdollisimman rauhaisa.
|
Kuivakari näkyvissä! |
|
Poukamassa |
Oli aika hyvästellä Pentti ja laskea tuhkat hiljalleen poukamaan. Perään laskettiin myös kaunis ruusu. Hetki oli hyvin tunteikas, ja kaikki olivat hiljaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen juttelimme rauhallisesti ja muistelimme Penttiä vielä jonkin aikaa. Jokainen kertoi omia muistojaan Pentistä. Kun hetki tuntui oikealta, oli aika lähteä takaisin kohti Aurajokea.
|
Valmistautumista |
|
Ruusu |
|
Tunnelmia ja mietiskelyä |
Kun saavuimme takaisin Forum Marinumin laiturille, menimme vielä ravintola Daphneen pitämään muistotilaisuutta. Paikalla oli Pentin vaimo ja tytär sekä läheisiä ystäviä. Tunnelma oli mukava, joskin ilmassa oli hitusen haikeutta. Naurua ja iloa kuitenkin riitti, ja kaikille tuntui jäävän hyvä mieli. Tuntui hienolta, että olimme saaneet olla mukana jossakin näin tärkeässä tilaisuudessa.
|
Iloista jutustelua |
|
Ravintola Daphnessa |
|
Lahja Mäntymäki |
Loppujen lopuksi oli aika lähteä viemään venettä takaisin ystävällemme. Matka kului leppoisasti Pitkänsalmen kautta, ja hienoja puuveneitä saatiin nähdä myös paluumatkalla. Myös vanhoja tuttuja oli mukava nähdä veneilemässä. Päivän päätteeksi tuntui siltä, että päivä oli joka tavalla onnistunut. Suuret kiitokset vielä Henrik Snellmannille, joka järjesti Pentti Mäntymäen muistotilaisuuden.
|
Aivan lopuksi tämä ennestään tuntematon ilmestys ajoi ohitsemme. |
Kauniita muistoja, oli hienoa tuolloin, että saatiin Pentille arvoisensa hieno puuvene ja hyviä ystäviä ja tuttuja saattamaan Penttiä viimeiselle matkalle.
VastaaPoista