Helsingin venemessut 18.2.2012

Nyt on vihdoin vuorossa tähän asti kaikkein pisin blogipäivitykseni! Aikaa kirjoittamiseen ja koko kirjoitustyön aloittamiseen meni runsaasti, sillä kuvien joukosta piti yrittää valita kaikki parhaat, ja kirjoituksiin lukeminen vei suuren osan vapaa-ajasta.

Edellisviikon lauantaina 18.2.2012 lähdimme isäni kanssa tutustumaan Helsingin venemessujen tarjontaan. Kuvia otin pääasiassa vain puuveneistä, eli muista messun kohteista ei kauheasti kuvia ole. Itse matka kului hienosti uudella vuoden 1989 Suzuki Swiftilläni. Kun lämmitys pelaa, on autossakin ihan mukavaa! Messukeskukselle saavuimme noin tunti avaamisen jälkeen.

Aluksi suuntasimme heti pohjoiselta sisäänkäynniltä tultaessa oikealla olevaan halliin numero kolme. Tässä vaiheessa mielessäni pyöri tietenkin kysymys, että mistä se ensimmäinen puuvene mahtaakaan löytyä. Jo ennalta oli selvää, että muoviveneitä tulisi olemaan joka puolella. Kolmoshallissa ei puuveneitä tosiaan näkynyt. Mielenkiintoisia kohteita olivat kuitenkin mm. erilaiset veneilysimulaattorit sekä esittelylavalla pyörinyt video hylkysukelluksesta, jota en kuitenkaan sen tarkemmin ehtinyt jäädä tutkailemaan. Kolmoshallissa oli myös esillä GoPro-actionkameroita, jotka saa laitettua kiinni mm. veneeseen ja autoon. GoPro-kameran hankin tosin jo joulun alla. Tarkoituksena onkin laittaa se Sikariin kiinni ja kuvata sillä kesän ajeluja.

Kolmoshalli oli yhteydessä halleihin 1 ja 2. Ykköshallissa silmäni osuivat ensin Forum Marinumin osastoon, ja pitihän siellä tietysti käydä jututtamassa tuttuja! Hetken päästä huomasin, että olimme osuneet oikeaan kultasuoneen: Forum Marinumin osaston vieressä olikin Mahogany Yachting Societyn osasto, ja näytti myös siltä, että suurin osa veneenrakentajista olivat eksyneet samaan halliin.

Forum Marinumin osasto

Ensimmäisenä menimme jututtamaan Turussa toimivaa tuttua veneveistäjää, Marko Nikulaa. Marko oli tuonut paikalle hienon 6,90 metriä pitkän ja 2,05 metriä leveän verkkoveneen.

Marko Nikulan verkkovene

Mahongin kiilto alkoi toden teolla vetää puoleensa, joten siirryimme Mahogany Yachting Societyn osastolle. Täällä jäimme välittömästi suustamme kiinni: kontakteja tuli vaihdettua, ja isäkin pääsi soittamaan muutamia puheluita kun tulipalossa tuhoutuneen Kultaranta III:n sisarvene tuli puheeksi. Ensimmäisenä nappasin kuvan hienosta vuonna 1964 rakennetusta olympialuokan Finnjollasta L-98. Kyseinen yksilö on tarkoitus saattaa MYS:in toimesta purjehduskuntoon.

Mahongin kiiltoa

Finnjolla L-98

Alueella oli monia mielenkiintoisia veneitä. Seuraavaksi kiinnostuin kuitenkin nurkkauksesta, joka näytti keskittyvän kilpaveneilyyn. Osastolla oli kaksi vanhaa pientä yhdenistuttavaa kilpavenettä, ja seinillä oli hienoja perämoottoreita. Kilpaveneiden yhteydessä oli esittelytekstit, joissa kerrottiin 60-luvun klassikosta, Vesimäkärästä joka esiteltiin ensimmäisen kerran Tekniikan Maailma -lehdessä. Moni innostui Mäkärän rakentamisesta, ja niitä valmistuikin aikoinaan paljon. Nyt Mäkärät ovat suureksi osaksi kadonneet maan alle. Ehkä kuitenkin vielä joskus Suomessakin saadaan synnytettyä innostus, jonka myötä saataisiin aikaan kokonainen uusi Mäkäröiden sukupolvi! Nämä messuilla nähdyt veneet eivät kuitenkaan olleet Vesimäkäröitä.

Kaksi mielenkiintoisen näköistä kilpavenettä

Vähän toista kuvakulmaa

Clarke Troller -perämoottori

Edessä Evinrude-perämoottoreita ja seinällä Flambeaud

Matka jatkui, kun mielenkiintoni herätti upea vanhalta näyttävä höyrylaiva S/S Kirvesniemi. Alus osoittautuikin vuonna 1881 rakennetuksi! Tämä Warkaudessa rakennettu Esko Härön omistama alus on 8,30 metriä pitkä ja 2,40 metriä leveä. Alus oli alusta asti toiminut Päijänteellä huvialuksena. Eteenpäin tätä kaunotarta vie puuta syövä 8 ihv höyrykone.

S/S Kirvesniemi

Messinkiosat kiikarissa

Höyrykone

Höyrykonekin on viimeisen päälle entisöity

Kirvesniemen ympärillä kävi kova vilske

Tämän jälkeen innostuin tutkailemaan paraatipaikalla ollutta Iris-nimistä Riva Super Floridaa. Lakkaa ja kromia ei oltu tässä kaunottaressa säästelty! Tämä kyseinen yksilö on rakennettu vuonna 1964, ja sen voimanpesänä toimii 220 hevosvoimainen Rivan oma Crusader V8. Super Florida on 6,07 metriä pitkä ja 2,20 metriä leveä. Iris oli mielestäni ehkä messujen hienoin avonainen moottorivene.

On se kyllä komea

Peräpeili

Kojelauta. Täytyyhän sitä Riva-lippiskin olla!

Taiteellinen kuvakulma

Iriksen vieressä oli vuonna 1910 ruotsalaisella Bröderna Arvidssons Båtvarvilla rakennettu erittäin kaunis mahonkisluuppi Mary. Se tilattiin aikoinaan laivanvarustaja ja poliitikko Daniel Broströmille ja se on 5,40 metriä pitkä ja 1,50 metriä leveä. Veneessä on alkuperäinen amerikkalainen Cleveland-moottori. Loppujen lopuksi tämä vene muodostui yhdeksi suosikeistani. Yhtenä syynä oli ruorin erikoinen paikka - lakkauksen upeasta sävystä puhumattakaan. Maryn edessä oli myös vanha vuonna 1912 valmistettu neljä hevosvoimaa tuottava kaksitahtinen Ferro-moottori.

Mary on ilmeisesti nyt HSS:n kirjoilla

Lakkauksessa on upea värisävy

Ruori on mielenkiintoisella paikalla

Ferro-moottori

Toisella puolella Iristä oli messuilla salonkiveneitä edustamassa upea M/Y Bastu-Fia. Vene on rakennettu Nils & Paul Andersson Båtbyggerillä Kråkössä vuonna 1965. Se on 9,0 metriä pitkä ja 3,0 metriä leveä. Bastu-Fian ovat suunnitelleet Olle Gylling ja Per-Olof Jarle, joista jälkimmäiselle vene alunperin teetettiinkin. Veneen hauska nimi juontaa siitä, että veneeseen käytetyillä rahoilla piti alunperin rakentaa huvilalle sauna, joka ruotsiksi on siis bastu. Tämä oli yksi eniten silmääni miellyttävistä veneistä - suuresti kauniiden linjojensa ja värisävyjensä ansiosta.

Bastu-Fiakin kiinnosti ihmisiä kovin

Upea linjat

Joka suunnalta hieno vene!

Seuraavaksi otin kuvia muutamista muista hallin puuveneistä ennen seuraavaan halliin siirtymistä. Näihin kuuluivat muun muassa Vallilan Veneveistämön paikalle tuomat kaksi venettä, joista toinen oli vielä hieman entisöinniltään keskeneräinen Vindö 28. Ehkä messujen suloisin ilmestys oli venepuuseppä Rudi Biaudet'n paikalle tuoma pieni mahonkiruuhi. Muita veneitä olivat muun muassa Veneveistämö A. Ketolaisen puusoutuvene, Kustavin Puuveneen pulpettivene ja Suomen Puuvenepisteen soutuveneet. Paikalla oli myös arpajaisvene, jonka arvontaan pääsi osallistumaan 5€ panostuksella.

Vindö 28

Toinen Vallilan Veneveistämön paikalle tuomista veneistä

Söpö kuin mikä

Puuvenepisteen veneet

Kustavin Puuveneen pulpettivene

Upea soutuvene

Arpajaisvene

Ykköshallissa tulikin vietettyä noin puolet ajasta. Tämän jälkeen pääsimme vihdoin siirtymään ehdottomasti vilkkaimpaan, suureen halliin numero 6. Tämä halli oli rivi rivin jälkeen täynnä lasikuitu- ja muoviveneitä. Siitä huolimatta onnistuimme löytämään täältäkin hieman mielenkiintoisia kohteita. Onnistuimme nimittäin löytämään muutaman eksyneen puuveneen! Ensimmäisenä löysimmekin Rivan osaston, jolla oli kaksi venettä: uusi Riva Iseo 27 ja vanha klassikko, Riva Olympic vuodelta 1970. Tosin vain toinen näistä oli puuvene. Jos pitäisi valita uuden ja vanhan Rivan välillä, valitsisin ehdottomasti vanhan.

On se kaunis

Uusi Riva Iseo 27

Uusi ja vanha vieri vieren

Kiertelimme Rivojen jälkeen hetken, ja löysimme vielä kaksi puuvenettä. Toinen veneistä oli Britamarine R24, 7,50 metriä pitkä ja 2,35 metriä leveä runaboat. Messuveneen hinta oli verojen kanssa huimat 144 670 euroa. Toivotaan, että suolaisesta hinnasta huolimatta edes yksi tulisi joskus Suomenkin vesillä vastaan. Britamarinen vieressä oli toinen puuvene, Luvia Boatsin uusi kotimainen innovaatio, Barchetta 27, josta ulkonäöstään huolimatta paljastui, ettei se olekaan puuvene! Se on nimittäin puu-lujitemuovikomposiittivene, jossa puuta on vain nimeksi. Veneessä yhdistyvät siis puuveneen kauneus ja muoviveneen käytännöllisyys. Hintaluokaltaan vene tulee kuulemma olemaan kilpailukykyinen muiden lujitemuoviveneiden kanssa, ja näitä tosiaan näkisikin paljon mielummin perinteisten muoviveneiden sijaan.

Mustaa kiiltoa

Kauniit linjat tässäkin veneessä

Tilava ohjaamoratkaisu

Puuveneeltä näyttää!

Halli numero 7 oli yhteydessä kuutoshalliin, mutta koska aikamme alkoi loppua, ja halli näytti olevan täynnä muovikippoja, päätimme lähteä yläkertaan Hesburgerille syömään ja kohti halleja neljä ja viisi. Nämä hallit oli suunnattu pääasiassa oheistarvikkeita myyvien yritysten osastoille. Yhdessä nurkkauksessa neloshallissa oli kuitenkin muutamia pienempiä purjeveneitä ja pari juniorien kilpavenettä. Yksi puuvene täältäkin tosin löytyi, nimittäin messujen toinen erittäin kaunis olympialuokan Finnjolla L-20. Tämä yksilö on rakennettu vuonna 1952 Tanskassa Börresenin telakalla. Hallissa 5 ei veneitä tullut vastaan. Tuttuja tässä hallissa kuitenkin oli.

Isä kiinnostui heti vauhtiveneistä

Finnjolla L-20

Vielä hieman ennen sulkemisaikaa menimme käymään takaisin ykköshallin puuveneiden luona. Oli vielä muutama vene, mistä en ollut saanut kunnollisia kuvia. Paikka rupesi olemaan jo melko autio. Kuvaamatta oli jäänyt vielä kansainvälisen 5.5 metrin luokan kilpapurjevene Caro V, tolppaa vasten nostettu soutuvene sekä pintanikkarit.fi:n paikalle tuoma puuvene. Pääsinpä myös kurkistamaan vielä Riva-Iriksen konehuoneeseen. Pian tuli kuitenkin kuulutus messujen sulkeutumisesta, ja alkoi olla aika lähteä. Hetkeksi jäimme kuitenkin vielä juttelemaan veneiden edustajien kanssa.

Caro V

Ajoasento varsin miellyttävä

Rivan konehuone

Pintanikkareiden vene

Olimme messuilla tosiaan aivan sulkemisaikaan asti, ja lopulta olimmekin aivan viimeisten poistujien joukossa. Ulos päästyämme lähdimme parkkihalliin, jossa sitten hetken harhailtuamme tajusimme, ettemme muistaneet mihin olimme jättäneet auton. Noin kahdenkymmenen minuutin ja muutaman kerran parkkihallia edestakaisin rampattuamme löysimme viimein auton ja pääsimme matkaan kohti Turkua.

Messut olivat kokonaisuudessaan erittäin hienot. Puuveneiden osuus oli tietenkin pieni kaikkien veneiden osuudesta, mutta ehkä tulevina vuosina puuveneharrastus alkaa nostamaan enemmän päätään. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta vuosiin, kun olen päässyt Helsingin venemessuille.